Monet paikalliset saasteongelmat on saatu kuriin: vesistöjen pilaantuminen oli 1970- ja 1980-luvuilla suuri ongelma, mutta nyt monien järvivesien tilanne on jo parempi. Lentokenttien meluongelmia on ratkaistu sääntelyllä, jossa äänekkäimpien koneiden käyttö on kielletty. Miksi ilmastonmuutoksen kuriin saaminen vaikuttaa niin hankalalta?

Paikallisiin saasteongelmiin verrattuna ilmastonmuutos on aidosti globaali ongelma. Kun yksittäinen ihminen käyttää autoaan, hän ei huomioi oman kulutuksensa merkitystä, koska ilmastonmuutos riippuu koko maapallon väestön päästöistä. Siksi yksittäisellä ihmisellä tai tuottajalla ei ole kannustinta ajatella päästöjen ilmastovaikutuksia. Sama tilanne on yksittäisellä pienellä maalla. Vaikka Suomi leikkaisi radikaalisti päästöjään ja muut maat eivät tekisi samoin, ei Suomen päästövähennyksillä olisi merkittävää vaikutusta ilmaston tilaan. Silti ne tulisivat Suomelle kalliiksi.

Toisaalta osa täysin globaaleista ulkoisvaikutuksista on saatu hallintaan. Näin on tapahtunut otsonikatoa aiheuttaneiden CFC-yhdisteiden eli freonien osalta. Keskeinen ero ilmastonmuutoksen hillinnän ja CFC-yhdisteiden kiellon välillä on se, että ilmastonmuutoksen hidastamisen kustannukset ovat suunnattoman suuret otsonikadon ehkäisyyn verrattuna. Panokset ilmastonmuutoksen torjunnan hyötyjen ja kustannusten suhteen ovat valtavat. Luvussa 7.1 paneudutaan tarkemmin ympäristökysymyksiin ja niiden merkitykseen kestävän kehityksen kannalta.

Puhdas ja lämpenemätön ilmasto on koko maapallon tasolla julkishyödyke. Se on aiemmin käsiteltyjen yksityishyödykkeiden vastakohta. Suurin osa hyödykkeistä on yksityishyödykkeitä, kuten ruoka, vaatetus, sisustus ja matkustelu. Kun yksi syö omenan, samaa omenaa ei enää riitä toiselle. Mutta kun yksi ihminen hyötyy puhtaasta ilmasta, se ei ole pois toiselta kansalaiselta. Yksityishyödykkeiden sanotaan olevan kilpailullisia, kun taas julkishyödykkeet ovat ei-kilpailullisia.

Toinen piirre julkishyödykkeissä on se, että niiden kulutuksesta on vaikea sulkea ketään pois. Maanpuolustus on yksi esimerkki: kun puolustusvoimat torjuvat vihollisen maan rajalla, ne suojelevat kaikkia maan sisällä asuvia. Puolustuksen ulkopuolelle ei voi sulkea sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole osallistuneet puolustuksen rahoittamiseen. Yksityishyödykkeissä taas poissulkeminen on helposti mahdollista. Kun kauppias myy älytelevision naapurille, en itse voi katsoa siitä lähetyksiä omassa kodissani.

Julkishyödykkeet ovat siis ei-kilpailullisia, eikä niistä voida sulkea pois. On myös hyödykkeitä, jotka ovat osin yksityisten ja julkisten hyödykkeiden välissä. Maksullinen tietoaineisto kuten e-kirja olisi ei-kilpailullista, mutta aineiston käyttäminen maksaa usein käyttömaksun verran, eli poissulkeminen on mahdollista. Myös luonnonvaroissa (kuten merten kalakannoissa) on julkisten hyödykkeiden piirteitä. Maailman vesiltä on vaikea sulkea pois yksittäistä kalastusalusta, mutta kunkin kalastajan saalis pienentää kaikkien muiden mahdollista saalismäärää.

Vaikka markkinat pystyvät tuottamaan yhteiskunnan kannalta tavoiteltavan määrän yksityishyödykkeitä, julkishyödykkeiden tuotanto markkinamekanismin avulla on ongelmallista. Tämä johtuu niin sanotusta vapaamatkustusongelmasta. Kullakin ihmisellä on kannustin olla maksamatta puolustusvoimista tai puhtaasta ilmasta: oman maksuosuuden vaikutus julkishyödykkeen tarjonnan kokonaistasoon on mitätön, mutta suoraan pois omasta yksityishyödykkeiden kulutuksesta. Jokaisella olisi kannustin ajatella, että annan vain muiden maksaa julkisesta hyödykkeestä enkä itse osallistu sen tuottamisen kustannuksiin. Kun kaikki ajattelevat samoin, julkista hyödykettä tuotetaan liian vähän kokonaisuuden kannalta.

Kuten ulkoisvaikutusten tapauksessa, markkinamekanismi ei tuota kokonaisuuden kannalta tavoiteltavaa lopputulosta, vaan julkishyödykkeiden tarjonta jää julkisen vallan vastuulle. Käytännössä valtio päättää julkishyödykkeiden tuotannosta ja rahoittaa ne verovaroin.

Julkishyödykkeet ja ulkoisvaikutukset ovat tärkeitä markkinoiden epäonnistumistilanteita. Markkinoiden epäonnistumisen korjaamiseen tarvitaan julkista valtaa.

Julkishyödykkeiden määrästä päättää siis julkinen valta, vaikka tuotanto olisikin osin ulkoistettu yksittäisille yrityksille. Hyvin paikalliset julkishyödykkeet, kuten puistojen ylläpito, tuotetaan kunnallisella tasolla. Valtiollisella tasolla taas tuotetaan esimerkiksi maanpuolustus.

Miten ilmastonmuutos siis liittyy julkishyödykkeisiin? Kun aiemmin saasteongelmat olivat usein paikallisia tai valtion sisäisiä, yhteiskunnassa oli julkinen toimija, joka kantoi vastuun ongelmiin puuttumisesta. Ilmastokriisi taas on täysin globaali, mutta vastaavaa maailmanlaajuista julkisvaltaa ei ole olemassa. On vain joukko itsenäisiä valtioita ja niiden väliset neuvottelut. Vaikka yhteisen edun mukaista olisi puuttua ilmastonmuutokseen ripeästi, vapaamatkustusongelma uhkaa estää sopimukseen pääsemisen.

Miksi sitten monissa maissa, kuten Suomessakin, päästöjä kuitenkin vähennetään? Suomi on toki mukana maaryhmissä, jotka ovat olleet mukana sitoutumisessa päästövähennyksiin. Monet ihmiset ovat eettisistä syistä valmiita suurempiin päästöleikkauksiin kuin heiltä vaaditaan. Kyseessä on osa laajempaa ilmiötä, jossa epäitsekkäistä syistä monet meistä toimivat vastoin pelkkää yksityistä rahallista etua.